levande igen

Flunssatauko venyi sitten viikon mittaiseksi. Tänään vihdoin pääsin lenkille ja voi kevät, miten osaatkin lämmittää mieltä!

Huomenna todellinen kielikoe, ryhmätyön esittely kurssitovereille. (Minun osuuteni) kaksi minuuttia ruotsia noin 50 kuulijalle! Kääks.

Vitsippor

Kevät on tullut!" Huutaa Mimmi Lehmä riemuissaan. Niinpä tosiaan on, sillä heti navetasta ulos astuttuaan Mimmi löytää valkovuokot. Mimmi poimii kukkia lasiin, pyyhkäisee pölyt ikkunalaudalta ja nauttii keväästä, kunnes paikalle ilmestyy sen ystävä Varis. Ja Varis pistää alulle mylläkän, jota voi kai kevätsiivoukseksikin kutsua...

Ruotsin lahja maailmalle: lastenkirjallisuus. Lapset ympäri maailmaa tuntevat Astrid Lindgrenin Eemelin, Pepin, Ronjan, Katto Kassisen ja  Melukylän lapset. Omat lapsuuteni lempparit ovat kuitenkin Sven Nordgvistin kirjoittamat ja/tai kuvittamat Viiru ja Pesonen sekä Mimmi Lehmä ja Varis. Mikä parasta, lastenkirjat, joita pienenä rakastin ovat vielä aikuisenakin ihania. Asiat, mitkä koskettavat, naurattavat tai itkettävät ovat tosin osittain saattaneet vaihtua.

Mutta voi Mimmi Lehmää ja Varista! Tämän parivaljakon välillä ihmeellinenkin ystävyys ihastuttaa minua vuodesta toiseen. Mimmi ehtii juuri keksiä jotain kivaa, kun Varis lennähtää paikalle raakkumaan " kvaak, mutta Mimmi, sinä olet lehmä! Ei lehmien kuulu kiikkua" tai  " kvaak, kutsutko sinä tätä siistiksi!"  Variksen pessimismi on kyllä minä niin mieleni pahoitin-  tai oikeammin jottei tarvisi mieltään pahoittaa- huumoria puhtaimmillaan, mutta Mimmi Lehmä vähät välittää ystävänsä nuivistelusta tai siitä, mitä lehmät osaavat tai voivat tehdä. Kun kiikuttaa, niin sitten kiikutaan, tai  jos tekee mieli rakentaa maja, niin sitten rakennetaan.

Mimmi Lehmää ja muita pohdin tänään poimiessani kotimatkalla valkovuokkoja, asetellessani niitä lasiin ja pyyhkiessäni pölyt ikkunalaudalta. 

Kyllä Google tietää...

Viime aikojen tapahtuvat voisi tiivistää Google-hakuihini.

sappivaivat ruoka

mitä tarkoittaa puitelaki

veri ulosteessa

Suomen suurlähetystö Tukholma

Hannaleena Mattila

nuha ja juokseminen

onko jokavuotinen yhdyssana

Tänään on ollut huisin kiva päivä. Tapasin Lontoon au pair-perheeni äidin siskoineen puolelta päivin, kävimme äänestämässä (ilmainen mainos: etsi Google-hakulistasta ehdokkaani, numeron 67 kirjoitin kämmeneeni aamulla), vaalikahveilla Valhallabageriet:ssa, kävelimme rantakatua auringonpaisteessa, shoppailimme ja kävimme lounaalla päivällisaikaan. Illalla menin vielä perheen Tukholman kotiin, jonne pääsiäislomaa viettävät tytöt tulivat oltuaan isovanhemmillaan. Niin kiitollinen olen näistäkin ihmisistä elämässäni!

Kevät on tullut, maraton lähestyy ja jokavuotinen taistelu kevätflunssaa vastaan on alkanut. Torstaina rohkeana tyttönä lenkkeilin jo ilman pipoa, mutta tulin hyvin pian asetetuksi nöyrästi omalle paikalleni, kun vastaan juoksi mies hihattomassa ja shortseissa. Pipottomuus kostautui ja flunssaisena juodun jättämään tämän viikonlopun lenkit väliin, juoksuoppaan ohjeille kuuliaisena "en urheile terveydelläni". Ehkä olisi tarvetta laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kun parin lenkin jääminen väliin huolestuttaa enemmän kuin viimeaikaiset mahavaivat tai nettilääkärin varoittelut sappikohtauksista ja mahasyövästä.

Sain Att möta barn i svåra livssituationer- kurssista ja viiden sivun esseestäni A:n eli Utmärkt eli parhaan mahdollisen arvosanan! Kirjoitin esseeni 10-vuotiaasta Pellestä, joka asuu keskisuuressa kaupungissa työttömän, alkoholisti- yksinhuoltajaäitinsä kanssa ja joka on koulun alkaessa asunut muutaman viikon majassa paossa äitiä ja tämän poikaystävää. Pohdin esseessäni Pellen tilannetta erilaisten teorioiden (kiintymyssuhde, systemteori) ja näkökulmien (koulu, socialtjänsten) avulla. Kävin tekstiäni läpi Språkverket:n tädin kanssa ja olinkin siihen ihan tyytyväinen, mutta tiesin koko ajan, että suomeksi olisin voinut kirjoittaa huomattavasti syvällisemmin ja laajemmin. Tavoitteena oli kunhan päästä läpi, joten arvosana tuntuu enemmän kuin erinomaiselta. Näin hyvälle en ole tottunut edes Suomessa. Muutenkin pidin kurssista todella paljon. Moniin asioihin sain aivan uudenlaisia näkökulmia. Takuuvarmasti tulen kohtamaan työssäni lapsia, joilla on huonon rahatilanteen, vanhempien avioeron, alkoholin tms. aiheuttamia vaikeuksia elämässään, mutta ainakaan toistaiseksi OKL:ssä ei ole näistä asioista ehditty puhumaan. Lintukodossa kasvaneelle ei ollut tullut mielen vierenkään aikaisemmin ajatella, että pitkä kesäloma voi jollekin lapselle tarkoittaa yli kahta kuukautta ilman päivittäistä lämmintä ruokaa tai kuinka tärkeä opettajan luoma tillräckligt bra annan värld on niille lapsille, jotka kokevat emotionaalista tai fyysistä turvattomuutta kotonaan.

Seuraavaksi voisin googlata Skåne, sinne nimittäin olisi tarkoitus suunnata jo parin viikon sisällä.

Påsk i Stockholm

Tuliaismustikat ja ruisleivät hieman lievittävät pientä koti-ikävää, jonka tytöt kai vahingossa jättivät huoneeseeni lähtötohinoissaan tänä aamuna puoli kuuden aikaan. Niin kiva ja iloinen pääsiäisviikonloppu takana, että naurua ja hyvää oloa jäi varastoitavaksi asti.  Kahden juhlaviikonlopun jälkeen arjesta selviämisisessa auttaa myös kummasti se, että sääennustus näyttää seuraaville 10 päivälle 10-15 asteen lämpötiloja ja enimmäkseen auringonpaistetta. Tänään söin lounasevääni pihalla ja muistin, minkä takia halusin juuri kevääksi Tukholmaan. En panisi ollenkaan pahakseni, jos aurinko paistaisi koko jäljellä olevan ajan. Enkä mielestäni pyydä edes ihan mahdottomia, kuuden viikon päästä lennän jo kotiin!

ps. Kivojen kuvien takana välillä myös Elsa ja Mella leimasta huolimatta.

Vardagsliv

Pidän itseäni onnekkaana, koska lomailun lisäksi olen saanut ja saan asua ulkomailla. Olen näiden jaksojen aikana innostunut paikallisesta kielestä ja kulttuurista sekä saanut kokea ja oppia monia uusia ja mahtavia asioita, joista on mukava tallettaa ajatuksia ja valokuvia tänne blogiinkin. Ulkomailla asuessani olen kuitenkin oppinut eniten itsestäni ja niistä hetkistä, jotka tuntuvat siinä hetkessä vähän tylsiltä ja jopa vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Sellaisina päivinä tuntuu, että blogikirjoitusta ei saa veistettyä kirveelläkään, koska kamera pysyy visusti hyllyllä ja hyvät oivallukset ja kauniit ajatukset tulevat ja menevät niin nopeasti, että imuroidessa niitä ehtii hädin tuskin tiedostamaan. Nimittäin se sama vanha, tuttu arki asuu ulkomaillakin. Suurimmaksi osaksi elämä on tavallista, harmaata arkea pienillä ja piristävillä väripilkahduksilla. 

Tämä viikko on ollut tosi hyvä arkiviikko. Pääsiäisen takia koulua ei ole ollut ollenkaan, mutta kouluhommia senkin edestä. Säät ovat heitelleet edestakaisin päivästä toiseen. Maanantaina juoksin kaatosateessa ja päätin ottaa sen elämyksen kannalta, kun olin kauttaaltaan läpimärkä hien sijasta vedestä. Illalla istuin kahvilassa ja parannettiin M:n kanssa maailmaa. Kun on kolmatta tuntia saanut puhua ja olla samaa mieltä mm. sukupuolirooleista ja naisista intissä sellaisen naisen kanssa, jolla on kokemusta asiasta, voi vain todeta (kipeiden leukaluiden lisäksi), että maanantaiset sadearki-illat ovat ehkä sitten niitä parhaita iltoja. Tiistain väripilkahdus oli, kun tapasin risteilijöitä ja nautin aurinkoisesta Tukholmasta. Eilen keskiviikkona ilahduin tulevasta keväästä ja silmuista, turisteilin Nordiska Museetissa ja tutustuin mm. sokerin historiaan Ruotsissa. Tänään aamulla nurmikkoa peitti ohut lumikerros, mutta en anna sen häiritä, sillä vakaa aikomus on saada tänään kouluhommat loppuun ja siivota lähden illaksi pelaamaan sählyä ja korista mormonikirkolle Etelä-Tukholmassa. 

Ja loppujen lopuksi, kun nyt jälkikäteen mietin Lontoon vuottani. Kaipaan kyllä meidän huolettomia viikonloppujakin hyvässä seurassa ja hauskoissa paikoissa, mutta vielä enemmän kaipaan ihan tavallista työpäivää, voittajafiilistä kuin sain pesueeni ulos autosta koulustahakureissulla, jokapäiväistä palkanmaksua, kun kaikki neljä antoivat halin töistä lähtiessäni ja sitä hyvän olon tunnetta, kun P yllättäen tarjoutui viemään minut kuoroon. 

Pääsiäistä ja pääsiäisvieraita odotellessa!