Ruotsin lahja maailmalle: lastenkirjallisuus. Lapset ympäri maailmaa tuntevat Astrid Lindgrenin Eemelin, Pepin, Ronjan, Katto Kassisen ja Melukylän lapset. Omat lapsuuteni lempparit ovat kuitenkin Sven Nordgvistin kirjoittamat ja/tai kuvittamat Viiru ja Pesonen sekä Mimmi Lehmä ja Varis. Mikä parasta, lastenkirjat, joita pienenä rakastin ovat vielä aikuisenakin ihania. Asiat, mitkä koskettavat, naurattavat tai itkettävät ovat tosin osittain saattaneet vaihtua.
Mutta voi Mimmi Lehmää ja Varista! Tämän parivaljakon välillä ihmeellinenkin ystävyys ihastuttaa minua vuodesta toiseen. Mimmi ehtii juuri keksiä jotain kivaa, kun Varis lennähtää paikalle raakkumaan " kvaak, mutta Mimmi, sinä olet lehmä! Ei lehmien kuulu kiikkua" tai " kvaak, kutsutko sinä tätä siistiksi!" Variksen pessimismi on kyllä minä niin mieleni pahoitin- tai oikeammin jottei tarvisi mieltään pahoittaa- huumoria puhtaimmillaan, mutta Mimmi Lehmä vähät välittää ystävänsä nuivistelusta tai siitä, mitä lehmät osaavat tai voivat tehdä. Kun kiikuttaa, niin sitten kiikutaan, tai jos tekee mieli rakentaa maja, niin sitten rakennetaan.
Mimmi Lehmää ja muita pohdin tänään poimiessani kotimatkalla valkovuokkoja, asetellessani niitä lasiin ja pyyhkiessäni pölyt ikkunalaudalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti