Pidän itseäni onnekkaana, koska lomailun lisäksi olen saanut ja saan asua ulkomailla. Olen näiden jaksojen aikana innostunut paikallisesta kielestä ja kulttuurista sekä saanut kokea ja oppia monia uusia ja mahtavia asioita, joista on mukava tallettaa ajatuksia ja valokuvia tänne blogiinkin. Ulkomailla asuessani olen kuitenkin oppinut eniten itsestäni ja niistä hetkistä, jotka tuntuvat siinä hetkessä vähän tylsiltä ja jopa vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Sellaisina päivinä tuntuu, että blogikirjoitusta ei saa veistettyä kirveelläkään, koska kamera pysyy visusti hyllyllä ja hyvät oivallukset ja kauniit ajatukset tulevat ja menevät niin nopeasti, että imuroidessa niitä ehtii hädin tuskin tiedostamaan. Nimittäin se sama vanha, tuttu arki asuu ulkomaillakin. Suurimmaksi osaksi elämä on tavallista, harmaata arkea pienillä ja piristävillä väripilkahduksilla.
Tämä viikko on ollut tosi hyvä arkiviikko. Pääsiäisen takia koulua ei ole ollut ollenkaan, mutta kouluhommia senkin edestä. Säät ovat heitelleet edestakaisin päivästä toiseen. Maanantaina juoksin kaatosateessa ja päätin ottaa sen elämyksen kannalta, kun olin kauttaaltaan läpimärkä hien sijasta vedestä. Illalla istuin kahvilassa ja parannettiin M:n kanssa maailmaa. Kun on kolmatta tuntia saanut puhua ja olla samaa mieltä mm. sukupuolirooleista ja naisista intissä sellaisen naisen kanssa, jolla on kokemusta asiasta, voi vain todeta (kipeiden leukaluiden lisäksi), että maanantaiset sadearki-illat ovat ehkä sitten niitä parhaita iltoja. Tiistain väripilkahdus oli, kun tapasin risteilijöitä ja nautin aurinkoisesta Tukholmasta. Eilen keskiviikkona ilahduin tulevasta keväästä ja silmuista, turisteilin Nordiska Museetissa ja tutustuin mm. sokerin historiaan Ruotsissa. Tänään aamulla nurmikkoa peitti ohut lumikerros, mutta en anna sen häiritä, sillä vakaa aikomus on saada tänään kouluhommat loppuun ja siivota lähden illaksi pelaamaan sählyä ja korista mormonikirkolle Etelä-Tukholmassa.
Ja loppujen lopuksi, kun nyt jälkikäteen mietin Lontoon vuottani. Kaipaan kyllä meidän huolettomia viikonloppujakin hyvässä seurassa ja hauskoissa paikoissa, mutta vielä enemmän kaipaan ihan tavallista työpäivää, voittajafiilistä kuin sain pesueeni ulos autosta koulustahakureissulla, jokapäiväistä palkanmaksua, kun kaikki neljä antoivat halin töistä lähtiessäni ja sitä hyvän olon tunnetta, kun P yllättäen tarjoutui viemään minut kuoroon.
Pääsiäistä ja pääsiäisvieraita odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti