Så skönt att ni var här!

Voi naurun ja ilon määrää kuluneena viikonloppuna! Turisteiltiin Gamla Stanissa, kuninkaanlinnassa, Södermalmilla ja Storkyrkanissa, lenkkeiltiin Norra Djurgårdenilla, shoppailtiin NK:ssa ja Gallerianissa, todettiin että mm. vaatetyylissä ollaan totaalisen erilaisia, syötiin hyvin ulkona ja erittäin hyvin kotona, kahviteltiin ja herkuteltiin, hulluteltiin ja laulettiin kaduilla, valokuvattiin, kastuttiin sateessa ja ihailtiin auringonpaistetta, valvottiin puoli kuuteen yläkerran bileiden takia, muisteltiin menneitä, elettiin hetkessä ja suunniteltiin tulevaa. Tack så mycket, tytöt!

(Fredags)mys

Aion ottaa ainakin kaksi asiaa ruotsalaisilta mukaani kotiin palatessani. Fikan lisäksi ruotsalaisissa nimittäin on fredagsmys. Oppikirjan mukaan ruotsalaiset rakastavat mysata varsinkin syksyisin ja talvisin, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Silloin vaihdetaan päälle mukavat myskläder, sytytetään kynttilät, syödään hyvin tai sitten syödään tacoja, sipsejä ja juustonaksuja, katsotaan yhdessä televisiota, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia. Tai sitten vain ollaan. Mysata voi toki milloin vain, mutta luonnollisesti otollinen aika on perjantai-iltaisin työ- ja kouluviikon jälkeen. Meillä Suomessakin juodaan kahvia ja vietetään mukavia "oleskeluiltoja", mutta fika ja fredagsmys ovat vielä vähän jotain enemmän.

Tänään puunasin oman huoneeni lisäksi myös yhteiset tilat. Se, mikä tapahtuu meidän kotona äidin toimesta lähes päivittäin, tapahtuu täällä kerran kahdessa kuukaudessa. Nimittäin keittiön pintojen puhdistaminen. Ja tähän mennessä asialla on ollut tämä äidin tyttö, joka nauttii puhtaudesta, mutta kuten siivoustiheyskin osoittaa, vielä huomattavasti äitiä vähemmän. Tiiviimpi tahti ei haittaisi, sillä tänään totesin, että ruoanlaitto on aina mukavaa, mutta kuinka se on suorastaan luksusta keittiössä, jossa astian voi laskea mille tahansa pöytäpinnalle eikä pystypintojenkaan katselu suuremmin inhota. Puhdas keittiö lämmittää mieltä vielä seuraavanakin päivänä, vaikka lattialle ei enää tohtisikaan astua sukkasillaan.

Huusauspäivän ja kouluviikon päätteeksi minulla on tänään torsdagsmys. Kuuntelen musiikkia ja sateen ropinaa, neulon pikkuveljelle villasukkia, juon kvällsro-teetä ja kirjaimellisesti nautin illan rauhasta. Rauha on nimittäin hyvin todennäköisesti mennyttä huomisaamusta alkaen, kun saan viikonlopuksi huoneeni täyteen jyväskyläläistä naisenergiaa. Åh, det blir toppenbra!

Tillbaka till skolan

Viime viikkoina suhteeni koulunkäyntiin on ollut lähes olematon ja sen takia palaaminen takaisin ruotuun tuntuu hieman takkuiselta! Ruotsissa opiskellaan yksi kurssi kerrallaan, joten kovin moneen asiaan ei onneksi tarvitse keskittyä, mutta ymmärrettävästi tahti on sitten tiiviimpi. 15 pisteen "kiusaamiskurssin" ensimmäinen 7,5 opintopisteen osakurssi  pitäisi olla paketissa huhtikuun loppuun mennessä. Huhtikuun loppua en vielä jaksa miettiä, mutta se hieman mietityttää, että sata sivua pitäisi olla luettuna huomiseen mennessä. Harmi vain, että kirja ei ole läheskään niin helppotajuista mitä edellisen kurssin tekstit olivat ja jostain syystä Ungdomar, våld och diskriminering ei nappaa aivan samalla tavalla kuin "vaikeat elämäntilanteet"- kurssi. Suuri syy siihen voi olla eilinen luento, jossa luennoitsija painotti, että kurssin aikana aihetta lähestytään erilaisten teorioiden ja perspektiivien näkökulmasta ja käytäntö jää vähän vähemmälle. Auts, minä kun olin etukäteen niin innoissani Mobbning- kritiska perspektiv- kurssista ja ajattelin tulevani opiskelemaan ihan tosissaan kiusaamista ja oikeammin siihen puuttumista, en Chicagon sosiologisen koulukunnan teorioita tai symbolista interaktionismia.

sushi

Minäkin, vihdoin ja viimein! Siis söin sushia, enkä mitä tahansa ravintolasushia, vaan aivan kotona tehtyä sushia, jota oikeat japanilaiset oikeasti syövät kotonaan. Ja olihan se hyvää. Itse asiassa aivan todella hyvää! Ja myös yllättävän helppoa valmistaa, joten kotiporukat, voitte alkaa jo henkisesti valmistautumaan siihen, että kesällä syödään sushia. Fyysisesti voitte valmistautua metsästämällä ja hankkimalla merilevälevyjä, niitä nimittäin tuskin löytyy ihan jokaisesta lähikaupasta.

Olen viikko viikolta enemmän innoissani näistä meidän sunnuntai-iltojen kokkailuista! Ruoka ja sen laittaminen yhdessä mielenkiintoisesti erottaa meidät omien kulttuuriemme tuotteiksi ja toisaalta ihanasti yhdistää nauttimaan ja kokeilemaan uusia, outojakin, hyviä, herkullisia ja mieleenpainuvia makuja ja makuyhdistelmiä. Syömisen lomassa eilen keskustelimme sushin rullaamisen lisäksi mm. koulusysteemeistä ja koulumaksuista (käsittämätöntä tosiaan, että minulle maksetaan siitä, että opiskelen!), etu- ja sukunimien merkityksistä ja salmiakista.

Takapakkitalvi

Aamulla herätessäni näin ikkunastani tämän. Jos olisi lokakuu, olisin luultavasti hypännyt ikkunasta ulos pyjamassani ja heitellyt lunta ilmaan niin, että lumihiutaleet kauniisti taittaisivat auringonvaloa ja tehnyt päälle vielä pihan täyteen lumienkeleitä. Mutta nyt on maaliskuu ja Tukholmassa on ollut jo pidemmän aikaa kevät. Viimeksi keskiviikkona pakkasin reppuuni ruotsin läksykirjat ja eväät ja nautin auringosta ja lämmöstä läheisessä Bergianska trädgårdenissa meren rannalla.

Tätä takapakkia on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisena tappiona. Ellei aurinko paistaisi, saattaisin vaipua  syvään kaamosmasennukseen ja takuuvarmasti jäisin sänkyyni nukkumaan siihen asti, kunnes päästään taas +5 asteen lämpimämmälle puolelle. Kaikeksi onneksi lenkille on lähdettävä ja illalla odottavat seurapiirit, joten tappio on nieltävä ja jo kerran pakatut talvivaatteet kaivettava matkalaukusta. 

Northern lights

Viime yön geomagneettinen myrsky ylsi tänne asti. Illalla 9-10 aikaan Lappiksen rannassa oli suurta juhlan tuntua, kun porukka saapui ihastelemaan revontulia. Minun suureksi hämmästyksekseni niitä tosiaan oli, mutta kaupungin valosaaste himmensi ne todella (lue: lähes olemattoman) vaisuiksi. Japanilaisten puheiden perusteella paras ominaisuus suomalaisuudessa taitaa olla se, että revontulia pääsee näkemään useamminkin. Kämppäkaverin mukaan olen todella lucky. Ainahan ne sykähdyttävät, mutta eiliset olivat kyllä niin säälittävät, että en kovin kauan jaksanut vahvempia ja kauniimpia odotella. Ja koska itsekin aina vaikutun, on helppo ymmärtää, että vielä maagisempia revontulet ovat niille, jotka ovat nähneet niitä  aikaisemmin vain kuvista. Yksi kämppäkavereista kavereineen päätti puoli 10 aikaan lähteä tunnin matkan päähän Uppsalaan, koska joku kaverin kaveri lähetteli sieltä kuvaviestejä upeista revontulista.

Alkuillan vaisuista revontulista huolimatta, meininki oli mitä parhain. Rannassa piisasi runsaasti erittäin innokasta ja vähän varovaisemmin innostunutta (minä mm.) porukkaa. Onnistuneiden kuvien ottaminen vaisuista liekeistä taivaalla oli lähes epätoivoista, enkä itse jaksanut edes yrittää.  Osa porukasta kuitenkin halusi saada todisteen näkemästään, mutta tuskin ainakaan kovin hyvin onnistuivat. Meinasi naurattaa, kun kännyköiden salamavalot räpsyivät kohti taivasta. Läheisessä metsässä äänistä päätellen pojat säikyttelivät tyttöjä. Huudoista ja kirkaisuista innostuneina ikkunat aukenivat rantaa lähinnä olevassa talossa ja joku vastasi metsän huutoon trumpettifanfaarillaan. No, tästä puolestaan innostui vastakkaisen talon puhaltaja, joka myös avasi ikkunansa ja melkoisen älämölön saivat yhdessä aikaan torvillaan.

Middagslåda

Panini - ravintolaketjulla on meneillään (ihan mieletön) kampanja, jossa on tarjolla 5000 ilmaista päivällislaatikkoa. Minä sain koodin kämppäkaverilta ja eilen illalla kävin hakemassa oman laatikkoni lähimmästä Panini- putiikista. Päivällisvaihtoehtoja oli useimpia, minä valitsin Ragu Bolognese på högrev och svensk grissida, kaksi annosta, valmistusaika 15 minuuttia ja arvo 192 kruunua, täysin ilmaiseksi. Kaupan päälle sain vielä kaksi koodia eteenpäin jaettavaksi.  Ei sitä ihan joka maanantai- ja tiistai-ilta syö ravintolatason päivällistä kotonaan. Varsinkaan niin hyvää ruokaa, että maku- ja mielihyvänystyröitä ihan itkettää ilosta. 

Ruotsalaispellet 2

http://svenskdam.se/2012/09/prinsessan-birgitta-och-lill-babs-spelade-golf-i-goteborg/

http://www.tv4.se/veckans-svensk/klipp/%C3%B6verl%C3%A4kare-mikael-sandstr%C3%B6ms-solbr%C3%A4nna-blev-veckans-snackis-2267245

Tiedättehän sellaiset keski-ikäiset Mallorcalta palaavat (liian) ruskettuneet ruotsalaiset, jotka eivät ole lomansa aikana liikahtaneetkaan aurinkotuolistaan, paitsi kerran tunnissa kääntääkseen kylkeä tasaisen rusketuksen vuoksi. No, etelänmatkojen välissä aurinkoa voi onneksi palvoa myös kotimaan kamaralla. Eilen sunnuntaina näin naisen, joka paistatteli päivää rantavajan reinustalla bikineissä. Lämpöasteita oli tosiaan huimat +6 astetta.

Huolimatta näistä ruotsalaispellekirjoituksistani, ihan oikeasti tykkään ruotsalaisista. Jättetrevliga!

Dinner

Korridorielämää parhaimmillaan: home- and handmade hamburgers hyvässä seurassa. 

Djurgården

Lomalainen tässä, terve! Kevätlukukauden ensimmäinen jakso on nyt lopuillaan ja ensi viikko on tenttiviikko. Koska minä sain eilen esseeni valmiiksi, näyttää  ensi viikon lukujärjestys seuraavanlaiselta:

MA: läh. essee jollekin, joka voi tarkistaa kieliopin,

lue novelli keskiviikoksi

TI: palauta kirjat

KE: kielikurssi

PE: esseen viim. palautusp.

Kaiken muun ajan sitten urheilen, luen romaaneja, lomailen, otan rennosti ja kuka tietää, vaikka vähän reissailisinkin.

Kelit edelleen suosivat ja tänään ulkoilimme Djurgårdenilla. Kiersimme kävellen puoli saarta, ihastelimme luontoa keskellä kaupunkia, äimistelimme loistohuviloita, söimme eväitä auringonpaisteessa laiturilla ja minä tietysti vielä valokuvasinkin. Kun illan hämärtyessä otimme ratikan keskustaan, tajusin, että en ole pyörinyt "ostoskatujen puoleisessa" keskustassa ohikulkumatkoja lukuunottamatta ollenkaan. Ja jos rahatilanne ja kiinnostus pysyvät jatkossakin nollalukemissa, tuskin tulen pyörimäänkään.

Brunnsviken

Aurinko paistaa ja ihmiset hymyilee. Eilen kiersimme kaksi ja puoli tuntia Brunnsvikeniä eli läheisestä merenlahtea. Voiko olla parempaa tapaa viettää keskiviikkopäivää auringonpaisteessa? Brunnsvikeniä kiertäessä pääsee ihailemaan muun muuassa Bergianska Trädgårdenia istutuksineen, Hagan linnaa ja lukuisia aurinkokallioita.

Aurinko ja meri ovat aika lyömätön yhdistelmä kellonajasta riippumatta, tänään ihastelin auringonlaskua ja satoja värejä, joita vedenpinta heijasteli.  Kuulemma Brunnsvikenillä jäät sulavat Tukholman vesistöistä viimeisimpänä. Muistan, kuinka kuukausi sitten sen jäillä luisteltiin (hullut), tällä viikolla joutsenien lisäksi vedessä lipuvat kajakit. Muistinko mainita, että tämä kaikki ihana on vain viiden minuutin päässä ulko-oveltamme?

Kevät ja Uppsala

Pohjolan talvi on niin pitkä ja pimeä, että pohjoisen ihmispoloinen ehtii unohtaa, kuinka ihanalta kevään valo ja lämpö tuntuvatkaan. Sitä riemua, kun aurinko lämmittää tummia farkkuja tai kun aivan oikeasti saa käyttää aurinkolaseja (ovat itse siassa lähes pakolliset, kun kevättuuli pöllyyttää hiekkaa)! Tähän asti lämmön osalta parhaana päivänä, sunnuntaina Tukholma kylpi auringossa ja +15 asteen lämpötilassa. Kyllä kelpasi Kertun hölkkäillä pari tuntia ilman pipoa ja kevätjuoksuvaatteissa ilman useampia kerroksia, innokkaimmat lenkkeilijät olivat jo tosin shortseissa.

Lähdin sitten puolenpäivän jälkeen Uppsalaan moikkaamaan ystäviä ja illaksi tuomikirkkoon kuuntelemaan Bachin h-molli messua. T-centralissa huomasin, että seuraava juna Uppsalaan menee vasta 25 minuutin kuluttua, mutta seuraava juna puoliväliin Upplands Väsbyyn lähtee jo heti minuutin kuluttua. Vaihdoin siis T-centralin maanalaisen hallin Väsbyn ulkoilma-asemaan, jossa odottelin ne 25 minuuttia Uppsalan junaa auringonpaisteen helliessä.

Aurinko ehti mennä pilveen, kun pääsin perille, mutta oli kiva päivä kaupungilla kierreskellessä. Jotenkin sympaattinen, sopivan pieni ja kotoisen oloinen tuo Uppsala. Tuomiokirkossa sen sijaan ei ole mitään pientä, mutta kuoron ja orkesterin se kyllä saa soimaan. Kärsin kylmistä väreistä lähes koko konsertin ajan.

Auringonpaiste jatkuu kolmatta päivää, mutta tämän päivän olen tehokkaasti viettänyt ruudun ääressä hemtentaa edistäen. Viimeinen palautuspäivä on ensi viikon perjantaina, mutta minun tavoitteeni on saada se valmiiksi tämän viikon torstaihin mennessä. Koska kielikurssi on kivaa ja helppoa eikä sitä lasketa kouluksi, aioinkin sitten viettää kokonaisen vapaan viikon ensi viikolla.

Nyt suuntaan joogatreffeille, mutta vähemmän romanttisille, mitä ensimmäisen kuvan pari sunnuntaina.

Korridorielämää

Tähän mennessä korridoriasumisessa ei ole ollut valittamista. Viime yönä heräsin kuin kolmen aikaan siihen, että juhlimassa olleet tulivat takaisin ja keittiössä alkoi järkyttävä älämölö. Ei paljon naurata keskellä yötä, kun toiset haakkaavat ovia ja seiniä ja huutavat ja laulavat, niin että korvia särkee. Yhtään enempää ei naurata aamulla, kun keittiössä on siivosta päätellen yöllä kokattu spagettia paitsi kattilassa ja pannuilla niin myös lattialla ja lähes kaikilla pöytäpinnoilla. Koska en ole tämän paikan siivooja, vastustin sisäisen siivoustarpeeni heräämistä ja mielenrauhani takaamiseksi söin tänään aamupalan lisäksi kaikki loputkin ruuat omassa huoneessani. Päivän aikana siisteystaso keittiössä on parantunut niin, että joku ystävällinen sielu on tiskannut toisen tiskialtaan tiskit. Kaikista ärsyttävintä tässä on se, että sotkun ja yöelämän takana on naapurihuoneessa viikon vuokralla oleva ranskalaishemmo. Totisesti kaveri on ehtinyt kuluneen viikon aikana muutaman kerran ravistella totuttua rauhallista päiväjärjestystämme täällä. Ei paljon aamulla hymyilyttänyt, kun kaveri muina miehinä saapasteli keittiöön ilmiselvästi yöllä pyydystämänsä tiputytön kanssa (tiedän, olen ilkeä),sanoi moi ja lähti taas. Ärsyttää, että en sanonut mitään, vaikka teki mieli vähän kertoa omista ajatuksistani koskien yötä ja keittiön siisteystasoa.

Onneksi opiskelijakampuksella asumiseen kuuluu myös kivoja juttuja. Liityin Lappis Yoga Clubiin ja tänään otin jumppamaton virkaa toimittavan silityslautasuojan ja juomapullon kainolooni ja suuntasin joogaamaan lähes pariksi tunniksi kuuden muun lappislaisen kanssa. Joogaa pari kertaa viikossa 35 metrin päässä kotiovelta. Kyllä kelpaa!

Vår

Hymyilen keväälle, joka on kasvattanut ensimmäiset kukkansa ja ripsauttanut ensimmäiset vesisateensa.

 Mahdollinen takapakkitalvi, sinulle sen sijaan irtoaa vain ruma irvistys. 

Nunnu &Juli

Tiistaina sain viestiä, että olenko viikonloppuna kotona. Ehdottomasti, kun kerran saan vieraita. Takana on sopivan mittainen, kahden päivän kaupunkiloma oikeastaan itsellenikin: turisteilua, syömistä, valokuvaamista, katujen ja kirppareiden koluamista ja juoksulenkki Lontoon lenkkikamun kanssa. Kaikkea näitä leppoisessa tahdissa ja ihanassa seurassa. Juli ja Nunnu, tack ska ni ha!

ps. Mulla on netti!