Skånetrafiken vastaa kaikesta julkisesta liikenteestä Skånen läänin alueella ja meneepä yksi junayhteys Tanskaankin asti. Turisti voi ostaa 72 tunnin lipun kohtuuhintaan ja reissata ympäri lääniä ristiin ja rastiin. Ja sitä todellakin tehtiin. Lundissa vietetyn päivän jälkeen ostettiin lippu ja loppuloman aikana ehdittiin käydä melkoisen monessa paikassa ja nähdä paljon maisemia niiden välilläkin.
Tutustuminen uuteen paikkaan tapahtui aina samalla kaavalla. Yleensä juna- ja bussiaseman lähettyviltä löytyi Turistbyrån, josta haettiin kartta. Vähän aikaan sitä käänneltyämme ja taiteltuamme suunnistimme kohti jotakin kartalta löytynyttä mielenkiintoiselta vaikuttavaa paikkaa.
Helsinborg. Lauantaiaamuna kirjauduttiin ulos hostellista, vietiin tavarat juna-aseman kaappiin säilöön ja junailtiin itsemme Helsinborgiin. Lund oli enemmän omaan makuuni kapeine kujineen ja vanhoine mataline taloineen, mutta Helsinborgin kiinalaisesta sai älyttömän hyvää ruokaa, kulturhuset juhli vuosipäiväänsä ja rannalta näimme Tanskan (sisäpiirivitsi, ei tarvitsekaan aueta).
Landskrona. Kaupungin ylpeydet Citadellet-linna 1500-luvulta sekä Ruotsin vanhin siirtolapuutarha-alue. Pienet, suloiset mökit ja mielettömät puutarhat tekivät kyllä vaikutuksen, suunniteltiin jo eläkepäiviä pienen mökin omistajina.
Tiukille meni juna-aikataulujen kanssa, mutta ehdimme Lundissa hakea tavaramme ja jatkoimme vielä illaksi Kristianstadiin (lausutaan kaiken ruotsalaisenkin järjen vastaisesti krɪ'ɧansta) kohti seuraavaa yöpaikkaamme. Meinasi mennä jännittäväksi, kun hypättyämme bussista pois ei majapaikkaa löytynyt mistään. Vähän aikaa seisoimme erään maatilan pihalla ja mietimme, että menemmekö koputtamaan ovelle, mutta nettisukupolven tyttöinä viimeisillä akkuvarastoilla googletimme yöpaikkamme ja totesimme, että olimme noin puoli kilometriä liian pitkällä. Majatalon löydyttyä selvisi, että vuodevaatteet eivät kuuluneetkaan hintaan. Isäntäväestä ei tietenkään enää siihen aikaan illasta ollut tietoakaan ja tilannetta mietittiin sattumalta paikalla olleen suomalaisporukan kanssa, joilta lakanoiden lisäksi puuttui yksi sänky. Koko vandrarhemin toiminta tuntui kummalliselta, olimme saaneet ovikoodin sähköpostilla jo ennen huoneen varaamista, koodin keittiötaloon kertoi aulassa tietokoneella istuva poika ja illan päätteeksi saimme lakanat naiselta, joka kuulemma asui asuntovaunussa pihan leirintäaluueella. Vessa ei ollut ehkä siisteimmästä päästä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, unta ei kauan tarvinnut odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti