Ruotsin eteläisin kärki ja Ystadin kuuluisat hiekkarannat olivat matkamme aivan pakko nähdä- listalla. Sumuisessa säässä rantaa enemmän itseäni ilahduttivat kuitenkin enemmän rantaviivan leikkimökit, ihmisten rantavarastot. Söpöjä kuin irtokarkit kaupan hyllyllä.
Ystadissa kierreltyämme ja lounastettuamme päätimme jatkaa Simrishamniin kahville. Ihan nolottaa, miten pääkaupunkilaisia meistä on tullut, kun ei mielen vieressäkään käynyt se, että sunnuntaisin kahvilat ovat joko kokonaan suljettuja tai menevät viimeistään neljästä kiinni. Sirmishamnin viehätys onneksi hieman lievensi nälkää ja väsyä ja turhautuneisuutta, kun ruokailu venähti lähes neljättä tuntia.
Silloin, kun on loma ja varsinkin silloin, kun on nälkä, mennään kauppaan, ostetaan pakastepitsaa ja irtokarkkeja ja syödään niitä sitten hieman rähjäisessä majatalossa sydämen kyllyydestä aina ratkeamispisteeseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti