#fromwhereilay
Kävin eilen juoksemassa 45 minuutin testijuoksun Tukholman olympiastadionilla. Paikka on hieno ja juokseminenkin kulki, mutta juoksijaidentiteettini joutui samalla pienoiseen kriisiin. Radalla juokseminen kun tuntuu jotenkin aika totiselta touhulta. Missä välissä minusta on tullut juoksija, joka vetää maksimiharjoituksia Tukholman olympiastadionilla "oikeiden urheilijoiden" ja Tukholman maratonin juoksukoululaisten seassa?
Testit ja tavoitteet tuovat hupia, mutta ovat lopulta sivuseikka liikunnan ilossa. Mikset maininnut mitä testitulokset enteilee?
VastaaPoistaTotta. Voittajafiilis lopussa on todellakin jokaisen 45 verenmaku suussa juostun minuutin arvoinen, mutta parasta juoksemisessa on pitkät ja hitaat sunnuntailenkit, joita toivottavasti voin tehdä loppuelämäni.
VastaaPoistaEn tiedä, ehkä kuvittelen että "soitellen sotaan" lähteminen ja tavoitteen julkistaminen lisäävät paineita.