1/3

Aina oppii jotain uutta, varsinkin ruotsalaisessa uimahallissa. Luksusta nimittäin on se, että uimahallista löytyy sauna, oikein kaksin kappalein. Lievästi sanottuna kuitenkin petyin. Kiukaan päällä oli vesihana (ilman kahvaa), josta tippui kirjaimellisesti yksi pisara kerran kahdessa minuutissa. Olin istunut kuivassa saunassa jo hyvän aikaa ennen kuin uskaltauduin kysymään, että onko Ruotsissa tosiaan niin, ettei saunassa saa itse heittää vettä kiukaalle. No, kanssani istunut nainen ystävällisesti neuvoi, että oven vieressä saunan ulkopuolella on hana, jota painamalla saa löylyä kiukaalle. Kas kummaa, kun en tullut hoksanneeksi!

Vaihtojaksoa on takana 6 viikkoa ja edessä 12, kolmasosa siis jo mennyt, alkakaahan varata lippuja kyläilyvierailulle! Seuraavat vieraat ovat jo kyllä ilokseni tulossa jo huomenna. Tulin tietoiseksi jäljellä olevasta ajasta, kun eilen varmistui, että voin lähteä Tukholmasta hieman ennen lukukauden loppua. Varasin jo lentoliput ja tulen lintsaan kaksi viimeistä viikkoa ja (vain!)kaksi viimeistä seminaaria, jotta pääsen kotiin juoksemaan Terwamaratonin ja juhlimaan ylioppilasjuhlia. Jouduin sitten kesäkuussa kirjoittamaan korvaavia tehtäviä, mutta ehkä kestän sen, kun ei kuitenkaan tarvitse maksaa enää lipuista takaisin Tukholmaan. Maratonille osallistumisen varmistumisesta riemastuneena päätin kokeilla lenkillä maratonvauhtiani. Puutteellisista välineistä johtuen sain tietää nopeuteni vasta tänään käyttäen apuna googlemapsia sekä laskinta ja eilinen lenkki tuli juostua vähän liian lujaa. Loppuilta menikin sitten voidessa pahoin, en muista onko elimistöni koskaan aikaisemmin mennyt niin pahastí sekaisin.

Kieltämättä internetittömyydestä seuraa paljon hyvää.  Kummasti jää aikaa paljon muuhun mukavaan kun ei illat huomaamatta kulu tietokoneella istuen tai kännykän näyttöä ylös alas rullaten. Nyt on kuitenkin kulunut jo kuukausi ilman internetyhteyttä, joten katsoin oikeudekseni ilmaista mielipahani myös vuokranantajalleni ja pyytää korvausta mielipahasta ja ylimääräisestä työstä, jota internetyhteyden puuttuminen on aiheuttanut esimerkiksi kouluhommia tehdessä.

Arki

Tykkään mun arjesta täällä. Sosiaaliset suhteet ja menemiset painottuvat yleensä viikonlopuille ja koska koulu ei suuresti syö aikaani, ehdin arkipäivinä tehdä kivoja juttuja kaikessa rauhassa ja yllätyksekseni nauttien aivan vain omasta seurastani.

Ja sitten on vielä tavallista parempia arkipäiviä, kuten tämä tiistai eilisen valivalimaanantain jälkeen. Hyvä mieli alkoi jo aamulla, kun kipaisin yliopistolle Studentkårin ilmaisella aamupalalle. Aamupäivällä pyykkäämisen ja ruoanlaiton lomassa sain kouluhommiakin edistettyä. Esseen viimeinen palautuspäivä on vasta kuukauden päästä, ja minä olen jo nyt useamman sivun hyvässä vauhdissa. Tällaista ei ikinä pääse tapahtumaan OKL:ssä, hommia on niin paljon, että hyvä kun ehtii tehdä tehtävät seuraavalle päivälle.

Päätin kolmen(!) tehokkaan kouluhommatunnin jälkeen, että on aika lopettaa ja rupesin päiväunille. Välillä pilvessä ollut taivas selkeni sopivasti lenkin aikana ja vaikka jalat tuntuivat raskaalta niin mieli oli kevyt. Toisten kanssa juoksemista ei voita mikään, mutta toisaalta tykkään siitä, että voin yksin juostessa ajatella tai sitten olla kokonaan ajattelematta. Tänään ajattelin, suunnittelin päivällistä, mietin tätä tekstiä ja haaveilin keväästä.

Sain kivaa palautetta tänään, kun kämppäkaverini mukaan korridorista on tullut parempi sen jälkeen, kun minä muutin. Sanavalinta oli ehkä hieman ylistävä, kun oli kyse siisteydestä, mutta onhan se mukavaa kuulla, että itselle aivan tavallinen huseeraaminen ja paikkojen siistiminen huomataan ja sitä arvostetaan. Siisteyskäsitykseni on verraittain korkea kansainvälisessä yhteisössämme.

Bussi oli pysäkillä, mutta en jaksanut edes yrittää juosta, oli niin raikas ja nätti iltailma, että teki mieli kävellä yliopistolle nettiyhteyden luokse. Täällä istun Studenhusetissa ja syvästi säälin näitä muutamia poloisia entisiä Kerttuja, jotka eivät ole vielä hoksanneet, että mielenterveydelle välttämätöntä on lopettaa kouluhommat viimeistään kuudelta.

Ja kuten joka ilta, aion tänäänkin syödä iltapalan rauhassa omassa huoneessani, kuunnella musiikkia, juoda teetä ja neuloa hetken.

Viime syksyn jälkeen tällaiselle oli selvästi tilausta.

Kryynit

Huoneeni punainen karvamatto voisi parhaimmillaan olla mukava lokoilualusta, mutta tähän asti olen lähinnä kiertänyt sitä. Perjantain viikkosiivouksen yhteydessä pölyinen ja likainen matto alkoi yhtäkkiä aivan ylitsepääsemättömästi inhottaa minua. Aiemmin kävin pyörittelemässä mattoa lumihangessa, mutta nyt lunta on vain aurattuna ojissa ja tienpenkalla. Maton pesuohjeista ei ollut tietoakaan, mutta päättelin, että tuskin tilanne aikanaan pahenisi, jos vähän kokeilisin sitä pestä. Siispä minä, Tukholman martta ja niksipirkko raahasin maton pieneen kylppäriini, käärin hihat ja lahkeet, suihkutin vettä sekä pyykinpesuainetta ja harjan puutteessa käytin käsiäni ja jalkojani maton pesussa. Kävi ilmi, ettei kukaan koskaan aikaisemmin ollut pessyt, imuroinut taikka tuulettanut mattoa, koska pian koko kylppärin lattia tulvi ruskeaa pesuvettä. 

Suureksi ongelmaksi tulikin sitten maton kuivattaminen. Märkä matto painaa huomattavasti enemmän kuin kuiva ja alkuperäinen ajatukseni nostaa matto suihkuverhotangolle osoittautui täysin mahdottomaksi. Hetken ankaran pohdinnan jälkeen kävin hakemassa ruokapöydän tuoleista kaksi muovista tai eniten muovia muistuttavaa tuolia, joiden päälle asettelin maton. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Mitä vielä, lauantaina siirsin vielä kulmista vähän kostean maton takaisin paikalleen ja kun illalla palasin takaisin kotiin, koko huone haisi erittäin pahalle. Mikään ei siis muuttunut: edelleenkin kierrän mattoa. 

Toinen murheenkryynini on ruoka, tai oikeammin sen hinta. Tunnetusti tykkään syödä ja kokkaillakin paljon hyvää ja terveellistä ruokaa. Kun laitetaan yhteen taas alkanut totinen juoksuharjoittelu, jatkuva energiantarve sekä koululounaan puute, niin väkisinkin vähän paljon ahdistaa, kun viikon ruokalasku on saman verran mitä parhaimpina kuukausina Jyväskylässä. 

Kolmas murheenkryyni: netti. Ärsyttää maksaa täyttä vuokraa, johon kuuluisi sisältyä internet, kun ainoa mikä tapahtuu ovat sähköpostiviestit, joissa vakuutellaan työskentelemistä asian edistämiseksi ja toivotaan tilanteen korjautuvan mahdollisimman pian. 

Huomaan kyllä, kuinka naurettavan pienistä asioista valitan.

Semlor

Fettisdag eli laskiaistiistai oli ja meni, mutta kyllä mekin juhlimme korridorissamme. Leivoin eilen semloja ruotsalaisittain, eli laitoin hillon sijasta mantelimassaa. Illalla meillä oli fika kämppäkavereiden kanssa. Uusimmalle asukille, taiwanilaiselle tytölle se, että leivoin itse, oli lähes käsittämätöntä. "Teitkö kermankin itse?" "No, jos vispaaminen lasketaan."

Syötyäni eilen kaksi valtavan kokoista ja valtavan hyvää itsetehtyä laskiaispullaa aioin minäkin laskeutua paaston aikaan. Taloudellisista syistä alan kakkulakkoon. Opiskelijalla ei ole varaa tilata kahvilassa kakkua 2-3 kertaa viikossa. Varsinkaan, kun samanaikaisesti haaveilee uudesta sykemittarista.

maailma pieni, Tukholma suuri

Elämä osaa yllättää. Tavallinen lauantai-ilta Tukholman Jakobsbergissä ja aivan yllättäen tapaat ystävän seitsemän vuoden takaa amerikan kesältä. Voi miten kiva ilta kuulumisia vaihdellessa, tilanteita päivitettäessä ja yhteistä kesää muistellessa. Onnellisia aikoja silloin ja nyt. Todellinen Glad alla hjärtans dag!

Maailma saattaa olla pieni, mutta Tukholma on valtava. Lauantaina ilta jatkui kylään Brohon, josta puolen yön aikaan läksin julkisilla kohti kotia. Tiesin, että kotimatka tulisi kestämään, mutta mitään tämän kaltaista en osannut kyllä odottaa. Kuvan kellonajat täsmäävät minuutilleen, sillä jossakin vaiheessa tilanne olilähes naurettavan epätoivoinen ja aloin tietoisesti kiinnittää huomiota ajan kulumiseen. Kuva kertoo paljon ja kaiken oleellisen eli järjettömän matkustamisen, mutta ei kylmyyttä ja lumisadetta bussia odottaessani, epäuskoa kun juna Spångassa jätti tulematta, epävarmuutta siitä, tulisiko seuraavakaan puolen tunnin kuluttua, kiitollisuutta yhteistyöstä etelä-tukholmalaisen tytön kanssa jaettaessa taksi (josta saamme korvauksen jälkikäteen), epämukavaa oloa metroasemalla, kun ystävänpäiväjuhlijat kaatuilivat rullaportaissa tai hoippuivat laiturin laidalta toiselle. Turhauttavaa ajatellakin, että samassa ajassa olisin puolessa välissä Jyväskylästä kotiin!

Muuten viikonloppu vierähti kamarimusiikkia kuunnellessa. Japanilainen kämppäkaverini kysyi minua Musikhögskolanin järjestämälle Kom&Hör- kamarimusiikkifestivaalille lauantain konserttiin. Viisi päivää ilmaista musiikkia monta tuntia päivässä. Minä innostuin ja menin jo perjantai-iltana. Lauantaina pyysin myös uutta ystävääni A:ta mukaan ja olimmekin ensin kämppäkaverini kanssa yhdessä konsertissa ja puistoretken jälkeen jatkoimme vielä toiseen. Eilen sunnuntaina menimme vielä festivaalin päätöskonserttiin. Lähes kuuden tunnin kamarimusiikkinautinnon jälkeen voin sanoa, klassinen musiikki voi olla kaunista, rumaa, iloista, surullista, ihmeellistä, kekseliästä ja lähes väkivaltaisen riipaisevaa, ja että sello on luultavasti maailman kaunein soitin.

Onni on olla ystäviä. Olen nimittäin saanut heitä myös täällä. Ystäviä, joiden kanssa puhua, soitella ja viesteillä, käydä kahvilla, kaupungilla ja konserteissa ja kuten eilen, sunnuntailenkkeillä auringonpaisteessa. Vilken lycklig tjej är jag!

Ihanankin viikonlopun jälkeen tulee aina maanantai. Tänä aamuna ärsyttää kaikki. Netti ei edelläänkään toimi, huoneessani on jäätävän kylmä, kouluhommiakin pitäisi taas vaihteeksi tehdä.

Onneksi, onneksi aina aamun jälkeen tulee iltapäivä, ja tänään iltapäivällä saan ensimmäisen vieraani pariksi päivää! Roligt!

Ruotsalaispellet

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Kyllä ei hommat toimi, jos kaikki on yhden naurettavan numerosarjan varassa. Nimittäin svensk personnummerin. Kyllä ei saa internettiä huoneeseensa, vaikka kuinka soittaisi ja odottaisi aina pyydetyn viikon, kun ei ole tätä typerää numerosarjaa. Ja minä pöljä menin puhelimessa möläyttämään tuon maagisen sanayhdistelmän "ingen personnummer". Ei olisi sitä pitänyt sanoa, vaan se olisi pitänyt sanoa, että vuokraan yliopistolta ja että SSSB on taloyhtiön omistaja. Kyllä herkemmästäkin mielensä pahoittaa, kun pomputellaan kuin tennispalloa kollegalta toiselle ja annetaan puhelinnumeroita mihin soittaa ja kovasti pahoitellaan, että ei voida rekisteröidä kun ei ole tätä henkilönumeroa. Tunnin yhteensä jonotin ja odotin. Yritin sanoa, että viime viikolla numerojono ei ollut ongelma ja naisen silloin sanoneen, että internetin saisin vasta 11. helmikuuta alkaen. No, eivät voineet sitä minulle laittaa vaan siirsivät puhelun taas uudelle kollegalle. Tunnin jälkeen luovutin ja soitin uudelleen englanniksi ja kysyin, että onko ongelma ruotsin kielessä kun kämppäkaverit saavat nettejä, mutta minä en. Kävi ilmi, että ongelma ei ole henkilönumerossa vaan siinä, että nettiyhtiö on tänään vaihtumassa ja asiat siksi sekaisin. No, soitan loppuviikosta uudestaan (ruotsiksi) enkä mainitse sanaa "personnummer" kertaakaan. Kyllä en tällasesta tykkää. Kyllä eikä ruotsinkielen itsetuntoni ainakaan vahvistunut.

Toisen kerran mieleni pahoitin uimahallissa. Kyllä ei ole kivaa kun joutuu samalle radalle ylimielisen ja nopean ruotsalaispellen kanssa, joka vetää kahden sadan metrin vauhtivetojaan muista piittaamatta. Kyllä monta kertaa nielaisin vettä kun tulin puristetuksi Pellen ja seinän väliin. Totta Ruotsinkin kuuluu saada omistaa nopeat uimarinsa, mutta siitä saisi rutkasti lisäpisteitä, jos edes yrittäisi huomioida muut uimarit radalla.

On kai päivänselvää, että otin valokuvat jo aikaisemmin aamulla.

Löparens paradis

Meri, kallio, polku, aurinko, pikkupakkanen, pitkä ja rauhallinen lenkki. Det finns inte bättre sätt att tillbringa sin söndagsmorgon.