maailma pieni, Tukholma suuri

Elämä osaa yllättää. Tavallinen lauantai-ilta Tukholman Jakobsbergissä ja aivan yllättäen tapaat ystävän seitsemän vuoden takaa amerikan kesältä. Voi miten kiva ilta kuulumisia vaihdellessa, tilanteita päivitettäessä ja yhteistä kesää muistellessa. Onnellisia aikoja silloin ja nyt. Todellinen Glad alla hjärtans dag!

Maailma saattaa olla pieni, mutta Tukholma on valtava. Lauantaina ilta jatkui kylään Brohon, josta puolen yön aikaan läksin julkisilla kohti kotia. Tiesin, että kotimatka tulisi kestämään, mutta mitään tämän kaltaista en osannut kyllä odottaa. Kuvan kellonajat täsmäävät minuutilleen, sillä jossakin vaiheessa tilanne olilähes naurettavan epätoivoinen ja aloin tietoisesti kiinnittää huomiota ajan kulumiseen. Kuva kertoo paljon ja kaiken oleellisen eli järjettömän matkustamisen, mutta ei kylmyyttä ja lumisadetta bussia odottaessani, epäuskoa kun juna Spångassa jätti tulematta, epävarmuutta siitä, tulisiko seuraavakaan puolen tunnin kuluttua, kiitollisuutta yhteistyöstä etelä-tukholmalaisen tytön kanssa jaettaessa taksi (josta saamme korvauksen jälkikäteen), epämukavaa oloa metroasemalla, kun ystävänpäiväjuhlijat kaatuilivat rullaportaissa tai hoippuivat laiturin laidalta toiselle. Turhauttavaa ajatellakin, että samassa ajassa olisin puolessa välissä Jyväskylästä kotiin!

Muuten viikonloppu vierähti kamarimusiikkia kuunnellessa. Japanilainen kämppäkaverini kysyi minua Musikhögskolanin järjestämälle Kom&Hör- kamarimusiikkifestivaalille lauantain konserttiin. Viisi päivää ilmaista musiikkia monta tuntia päivässä. Minä innostuin ja menin jo perjantai-iltana. Lauantaina pyysin myös uutta ystävääni A:ta mukaan ja olimmekin ensin kämppäkaverini kanssa yhdessä konsertissa ja puistoretken jälkeen jatkoimme vielä toiseen. Eilen sunnuntaina menimme vielä festivaalin päätöskonserttiin. Lähes kuuden tunnin kamarimusiikkinautinnon jälkeen voin sanoa, klassinen musiikki voi olla kaunista, rumaa, iloista, surullista, ihmeellistä, kekseliästä ja lähes väkivaltaisen riipaisevaa, ja että sello on luultavasti maailman kaunein soitin.

Onni on olla ystäviä. Olen nimittäin saanut heitä myös täällä. Ystäviä, joiden kanssa puhua, soitella ja viesteillä, käydä kahvilla, kaupungilla ja konserteissa ja kuten eilen, sunnuntailenkkeillä auringonpaisteessa. Vilken lycklig tjej är jag!

Ihanankin viikonlopun jälkeen tulee aina maanantai. Tänä aamuna ärsyttää kaikki. Netti ei edelläänkään toimi, huoneessani on jäätävän kylmä, kouluhommiakin pitäisi taas vaihteeksi tehdä.

Onneksi, onneksi aina aamun jälkeen tulee iltapäivä, ja tänään iltapäivällä saan ensimmäisen vieraani pariksi päivää! Roligt!