En muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä innostunut luennosta kuin tänään olin. Aiheena oli Att inte förstå fast man har intelligens för det. Om Aspergers syndrom – ett kognitivt funktionshinder eli Aspergerin syndrooma. Luennoitsijana oli nainen, jonka minä olisin ulkonäön ja huonokuuloisuuden perusteella ajatellut nauttineen ansaittuja eläkevuosiaan jo pidemmän aikaa. Väärin ajateltu, sillä tällä naisella oli vielä monta rautaa tulessa ja vielä enemmän painavaa ja merkityksellistä sanottavaa Aspergerin syndroomasta. Kynä sauhuten kirjoitin kaiken mahdollisen vihkooni, tarkistelin sanoja sanakirjastani ja imin itselleni jokaisen sanan ja lauseen, jonka luennoitsija suustaan päästi. Opin, minkä uskotaan(!) olevan sen taustalla, että Aspergerin syndroomaa diagnosoidaan enemmän pojilla kuin tytöillä. Käsitys on, että Aspergerin syndrooman biologiset tekijät eli geenit sijaitsevat X-kromosomissa ja siten tytöillä on toinen X-kromosomi, joka voi kompensoida niin, että syndrooma ei ole niin "merkittävä" ja diagnosoitavissa. Opin myös, miten sinnesintryck (aistihavainto, käytetäänkö myös usein aistiyliherkkyys?) voi vaikuttaa arkipäivän elämään mm. suihkussa käymiseen jne. Luennoitsija antoi monia käytännön vinkkejä Aspergerin syndrooman mutta ennen kaikkea lapsen kohtaamiseen ja lopussa ihanasti muistutti siitä, kuinka Asperger tuo mukanaan paitsi paljon svårigheter mutta myös styrkor, mikä on hyvä muistaa. Vi är annorlunda men likvärdiga.
Nyt luen maanantain seminaaria varten lapsista, jotka haastavat, ADHD:sta ja muista käyttäytymisen ongelmista (huom. oma suomennos). Vaikka kurssin kirjallisuusluettelo onkin erittäin pitkä, kirjojen valitsemisessa on käytetty hyvää makua. Viimeisimmät tekstit ovat olleet Socialstyrelsen ( jonkinlaisen sosiaalihallinnon?) artikkeleja lastentarhanopettajille ja opettajille, jotka kohtaavat työssään "lapsia, jotka haastavat". Mielenkiintoista ja järkeenkäypää tekstiä. Ongelmani on lähinnä se, että vaikka tiedän millaisia tunnuspiirteitä mihinkin diagnoosiin tai ongelmaan liittyy, minulla ei ole aavistustakaan, mitä Trotssyndrom tai uppförandestörning ovat suomeksi. Suorat sanakäännökset kun ovat hieman kankeasti uhmasyndrooma ja käyttäytymishäiriö. Olen siis luomassa laajaa ruotsinkielistä asiantuntijuutta siitä, kuinka kohdata haastavassa elämäntilanteessa oleva lapsi.
Koulurytmini on sopivasti aivan uudenlainen. Lukujärjestykseen on merkattu pari-kolme hassua parituntista viikossa. Herään (jos jaksan) 9 aikaan, urheilen aamupäivän ja puolenpäivän jälkeen (tänään teki tiukkaa ehtiä yhdeksi)siirryn kampukselle joko seminaariin, luennolle tai lukemaan Studenthus: iin. Urheilun lisäksi vapaa-aikansa voisi viettää myös kamera kaulassa ja tutkimassa kaupunkia. Olen kuitenkin odottanut kivoja kelejä, joskin tähän asti aivan turhaan, keli on tasaisen harmaa ja tasaisesti muutaman asteen nollan molemmilla puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti