maanantai 23. helmikuuta 2015

Kryynit

Huoneeni punainen karvamatto voisi parhaimmillaan olla mukava lokoilualusta, mutta tähän asti olen lähinnä kiertänyt sitä. Perjantain viikkosiivouksen yhteydessä pölyinen ja likainen matto alkoi yhtäkkiä aivan ylitsepääsemättömästi inhottaa minua. Aiemmin kävin pyörittelemässä mattoa lumihangessa, mutta nyt lunta on vain aurattuna ojissa ja tienpenkalla. Maton pesuohjeista ei ollut tietoakaan, mutta päättelin, että tuskin tilanne aikanaan pahenisi, jos vähän kokeilisin sitä pestä. Siispä minä, Tukholman martta ja niksipirkko raahasin maton pieneen kylppäriini, käärin hihat ja lahkeet, suihkutin vettä sekä pyykinpesuainetta ja harjan puutteessa käytin käsiäni ja jalkojani maton pesussa. Kävi ilmi, ettei kukaan koskaan aikaisemmin ollut pessyt, imuroinut taikka tuulettanut mattoa, koska pian koko kylppärin lattia tulvi ruskeaa pesuvettä. 

Suureksi ongelmaksi tulikin sitten maton kuivattaminen. Märkä matto painaa huomattavasti enemmän kuin kuiva ja alkuperäinen ajatukseni nostaa matto suihkuverhotangolle osoittautui täysin mahdottomaksi. Hetken ankaran pohdinnan jälkeen kävin hakemassa ruokapöydän tuoleista kaksi muovista tai eniten muovia muistuttavaa tuolia, joiden päälle asettelin maton. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Mitä vielä, lauantaina siirsin vielä kulmista vähän kostean maton takaisin paikalleen ja kun illalla palasin takaisin kotiin, koko huone haisi erittäin pahalle. Mikään ei siis muuttunut: edelleenkin kierrän mattoa. 

Toinen murheenkryynini on ruoka, tai oikeammin sen hinta. Tunnetusti tykkään syödä ja kokkaillakin paljon hyvää ja terveellistä ruokaa. Kun laitetaan yhteen taas alkanut totinen juoksuharjoittelu, jatkuva energiantarve sekä koululounaan puute, niin väkisinkin vähän paljon ahdistaa, kun viikon ruokalasku on saman verran mitä parhaimpina kuukausina Jyväskylässä. 

Kolmas murheenkryyni: netti. Ärsyttää maksaa täyttä vuokraa, johon kuuluisi sisältyä internet, kun ainoa mikä tapahtuu ovat sähköpostiviestit, joissa vakuutellaan työskentelemistä asian edistämiseksi ja toivotaan tilanteen korjautuvan mahdollisimman pian. 

Huomaan kyllä, kuinka naurettavan pienistä asioista valitan.

2 kommenttia:

  1. Ensimmäisen kuvan nähtyäni kauhistuin, tekstin luettuani nauroin ja ajattelin homman onnistuneen, hajusta luettuani olin vain hiljaa, temppiä!:D

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kärsivällisyyttä välillä koetellaan. Nyt huoneessa haisee enää sille ominainen tunkkainen haju, josta on tullut huolestuttavan kotoinen...

    VastaaPoista