Jag kan

Voi kaikkivoipaisuuden tunnetta, kun saa nettiasiansa hoidettua puhelimessa ruotsiksi! Jag kan- tunnetta ruokitaan oikein kunnolla, kun eilen omasta mielestäni "onnistuin" seminaarissa.
Suureksi ilokseni kykenin ryhmätyöskentelyyn ja haastattelutehtäväänkin. Att möta barn i svåra livssituationer on erittäin mielenkiintoinen kurssi. Koska kurssi on fristående (älä kysy, mitä se on suomeksi) suurin osa kurssilaisista on jo työelämässä mm. sosiaalityöntekijöinä, poliiseina ja opettajina. Seminaarissa he kertovat mielenkiintoisista, vaikeista ja järkyttävistäkin kokemuksistaan ja yhdessä keskustellaan (minä tietysti lähinnä kuuntelen), miten missäkin lapselle vaikeassa tilanteessa olisi hyvä toimia.

Sunnuntaiaamun lyhyen masistelun jälkeen elämä on taas maistunut. Hyviä asioita ovat olleet sunnuntainen Tungelstan reissu, tutustuminen muutamaan uuteen ihmiseen, joiden kanssa voi viettää aikaa, yhteinen dinner kämppäkavereiden kanssa, onnistumisen kokemukset koulussa, sarjalippu uimahalliin, sähköposti Lontoosta sekä ensimmäisen yövieraan yhteydenotto. Tänään olen ollut pelkästään hyvällä tuulella sen jälkeen, kun aamulenkillä tajusin, että ympärillä on toinen toistaan hienompia puistoja, metsäpolkuja ja rantoja, joissa juosta.

Vähäisten kirjojen ongelman olen ratkaissut valokuvaamalla kaikki tarvitsemani sivut niistä kirjoista, jotka olen edes hetkeksi saanut käsiini. Tällä hetkellä valokuvattuja sivuja on lähemmäs 500.