Får jag försöka med min svenska först?

Ensimmäinen oikea koulupäivä takana. Kurssin nimi on  Att möta barn i svåra livssituationer, ja laajuus 7,5 hp eli op. Kurssi koostuu seminaareista (joissa tehdään ryhmätöitä) sekä luennoista, arvostelussa huomioidaan aktiivisuus ryhmässä sekä hemtenta eli 3-5 sivua pitkä essee. Kurssikirjallisuuslista on huolestuttavan pitkä, lähemmäs 15 kirjaa/tekstiä/artikkelia. Suurin ongelma on itse asiassa juurikin kirjallisuus, sillä yliopiston kirjastolla on säälittävän vähän kurssikirjoja tarjolla. Yhden kirjan löysin hyllystä, muiden osalta olen jonossa, ja tuskinpa ehdin saada kirjoja ennen kuin ne pitäisi olla luettuina. Saas nähdä, millaista sompailua tässä vielä tarvitaan nettikirppareiden ja ryhmäläisten kanssa. Seminaarissa ymmärsin yllättävän hyvin kaiken oleellisen, mutta yhteiseen keskusteluun en vielä oiken ehdi. Useimmiten  ymmärrän esitetyn kysymyksen, mutta joku ehtii vastata siihen ennen kuin olen edes ehtinyt aloittaa lauseenmuodostusta mielessäni.

Kävin maksamassa Stockholms universitets studentkår- eli oppilaskuntamaksun. Kysyin, että voimmeko kokeilla ensin ruotsin kielellä ja hyvinhän se sujui. Lopuksi sain oikein kehuja kielitaidostani. Se,jos mikä, lämmitti, sillä itsetuntoni ruotsinkielen puhujana tarvitsee paljon silittelyä ja myönteisiä kokemuksia.

Koulun käynti täällä on aika lailla erilaista. Jyväskylässä olin "koulussa" eli luennoilla ja demoilla aamukasista vähintään neljään ja parhaimmillaan kuuteen joka ikisenä arkipäivänä. Täällä ensi viikon lukujärjestyksessä on tasan yksi merkintä: Föreläsning på onsdag klockan 10.30. Toki sitä varten täytyy lukea kaksi artikkelia, mutta silti! Täytyy ihan keksimällä keksiä tekemistä itselleni. Turisteilun, kirjaston  ja urheilun lisäksi voisin osallistua joiinkin vaihtaririentoihin, mutta ainakin menossa olevan Orientation Weekin ohjelma on hyvin juomapainotteista.

Tänään olin ensimmäistä kertaa ruuhka-aikana liikenteessä. Silmissä vilisi vastaantulevat ihmiset, kun vaihdoin T-Centralissa metrosta lähijunaan. Tuli hassu, tuttu ja vähän myös kotoisa olo: "ihan niin kuin Lontoossa." Eipä silti, julkinen liikenne on pelkästään välttämätön paha, Jyväskylän yksi ehdottomista parhaista puolista on lyhyet välimatkat.

Tämän ajatuksen voisin ottaa voimalauseekseni tulevina heikkoina hetkinä, joita todennäköisesti tulee mm. ainakin julkisessa liikenteessä. Bara att det är på engelska och jag har kommit till Stockholm att lära mig svenska...